Loma. Edessä haaveita, kesäunelmia. Lämpöä, rakkautta, hyviä hetkiä. Grillausta ja mukavaa seuraa. Näissä toivekuvissa lähdin kohti heinäkuuta. Ensin oli lapset kaksi viikkoa meillä. Sekä Jarin nuorin poika, että nämä mun kaksi teinijullia.Tunnelma oli hyvin tiivis ja Jari aloitti ensimmäisen viikon istumalla sohvan nurkassa ja selailemalla puhelinta. Välillä huomasi tarkistaa, etteivät vaan pojat pelanneet puhelimillaan tai koneillaan. Sitten jatkoi omaa selailuaan. Ankea ilmapiiri, kontrollikoti taas parhaimmillaan. Mies oli hermostunut ja ärtynyt kaikenaikaa. Jari ilmoitti, että hän ei sitten ala katselemaan, että pojat nukkuu puolille päivin ja valvovat taas puolille öin. Talossa on samat säännöt, kuin arkenakin.Toki ajattelen näin itsekin, mutta en ihan niin jyrkästi. Sain puhuttua senverran aikaa, että kymmeneltä on noustava aamupalalle ja illalla yhdeltätoista sammuu valot. Tämä oli mielestäni aika kohtuullinen sopimus.Sopimuksen minuuttinoudattaminen oli kuitenkin haastavaa ja koin aikamoista painetta joka aamu, jotta saisin pojat ajoissa ylös, ettei Jari ehdi hermostua.

Koska tunnelma oli niin raskas ja koko perhe vain lähinnä löhöili kotona, oli kuin olisi odotellut hurrikaania, joka kohta iskee. Tilanne oli oikein omiaan sellaisen syntymiseen. Ehdotin, että lähtisin poikineni mummolaan pariksi päiväksi. Saisivat Jari ja poikansa olla hetken kahdestaan ja kireä ilmapiiri vähän hellittäisi. Jari tosin saisi silloin huutaa omalle pojalleen ihan vapaasti, ja se tuntui musta kurjalle. Näin kuitenkin tehtiin. Mummolassa oli rentoa ja mukavaa. Tuli vähän se oikea kesälomatunne, mitä olin odottanut. Kotiin palatessa odotti yllätysyllätys entistä viileämpi ja hiljaisempi mies.

Jari oli korjannut kaverin asuntoautoa ja kaveri lupasi, että saisimme sitten ilmaiseksi lainata sitä lomareissullemme. Katselin korjausta sivulta hiukan ihmeissäni, sillä Jari poraili hyvin estottomasti ruuveja sellaisiin kohtiin, jotka oli aiemmin olleet liimattuina. Näin, miten pintaan kohosi jälkiä ja ihmettelin, ettei Jari piitannut siitä tippakaan. Kärryä palauttaessa kaveri oli kysellyt jäljistä. Jari kehuskeli, miten oli sanonut liimanneensa kaiken, kielsi laittaneensa ruuvin ruuvia ja todenneensa, että kaveri on itse aiheuttanut jäljet aiemmin, ei ole vain huomannut.. Kuuntelin viereltä oudoksuen. Mitä tuo mies oikein tekee? Lomareissulle kuitenkin lähdettiin. Hengelliset kesäjuhlat. Ennen lähtöä jutusteltiin vielä pihalla ja livautin muun jutun sisään kysymyksen Jarin ensimmäisestä avioliitosta. Sanoin, etten oikein muista, miksi se olikaan päättynyt eroon. Jari käänsi katseensa salamannopeasti varpaisiinsa, puristi huulensa tiukkaan ja sihautti jämäkästi "en tiedä". Reaktio oli senverran vahva, etten voinut olla huomaamatta säikähdystä. Todennäköisesti Jari tiesi, että mä tiedän totuuden. Siltä se ainakin näytti. Hän ei halunnut tarttua mun "korjausmahdollisuuteen", vaan sivuutti sen hyvin nopeasti ja ykskantaan. Asia jäi siihen.

Kesäjuhlissa istuttiin kuuntelemassa hyvää musiikkia ja kuunneltiin luentoja eri aiheista. Mua itketti. Puheissa oli paljon niistä aiheista, joka kosketti mua. Hyljätyksi tulemisen tunteesta, pettymyksistä, vaikeuksien kohtaamisesta ja uskosta. Jari istui vieressä ja piti kädestä kiinni ja silitteli. Tauoilla istui asuntovaunussa, puhelin kädessä ja oli täysin poissaoleva. Edelleen hermostunut ja äreä. Kaveri tuli käymään vaunulla ja Jarissa tapahtui ihmeparantuminen, Todella hyväntuulinen mies, jutteli oikein syvällisen oloisesti kaverille, nauroi ja hymyili, kuunteli kaveria tarkoin katsein. Se mitä itse olin jo pitkään kaivannut. Illalla, kun kaveri lähti, sama jäinen Jari palasi. Mä olin niin hämmentynyt, etten saanut enää pidettyä suutani kiinni. Kerroin Jarille, miten etäiseltä hän taas tuntuu minua kohtaan ja sen, miten koin hänen kaverinsa vierailun. Miten hän käyttäytyi aivan toisin tälle, kuin minulle. Pyysin kertomaan, mikä meidän välissä oikein mättää. Onko hän loukkaantunut, suuttunut, onko jotain mitä en tiedä? "Ei ole yhtään mitään ja lopeta jo toi"; tokaisi vain. Mulla alkoi kihahtaa ja sitten se pääsi; "mä tunnen kaiken aikaa, että sä salaat multa jotain. Olen siitä melkein varma. Tunnut todella etäiseltä, eikä susta saa mitään irti. Tuntuu, että sulla on jotakin, mitä et halua mun tietävän". Jari pyöritteli halveksivasti silmiään ja päätään puolelta toiselle. Niinkuin silloin, kun toisen sanomaa pidetään aivan idioottimaisena. "sä olet ihan vainoharhainen ja teet näitä ylilyöntejä, aina tätä vääntämistä."

Pyysin häntä tulemaan ulos, jotta lapset ei kuule keskusteluja.Sanoin, että tiedän hänen valehdelleen mulle asioita. TIEDÄN asioita. Kysyin, miksi hän oli valehdellut mulle ensimmäisen eronsa syyn. Kysyin, päättyikö liitto siihen, että hänellä oli silloin toinen nainen? Jarin silmät välähtivät ja hän karjaisi, että aivan turha tulla syyttämään mua mistään. Katsoisit omia tekemisiäsi.

Muistutti mua parin viikon takaisesta virheestäni. Oltiin viikonloppurallissa, Jarin työkaverin tiimiä kannustamassa. Jarin ja kaverin jutustelua ja toimintaa katsellessa musta alkoi tuntumaan, että olen todella ylimääräinen. Silloin päätin vastoin kaikkia periaatteitani, että juon päivän aikana sitä, mitä tarjolla on. Siideriä ja viiniä ja Jari kannusti mua ottamaan ilmaista viinaa. Pienessä nousuhumalassa kun olin, juttelin aika estottomasti paikalle tulleiden nuorten miesten kanssa. Hakeutuivat mun lähelle ja tekivät tuttavuutta, eikä se mua haitannut. Mitään väärää en mielestäni tehnyt. Jari oli koko ajan muutaman metrin päässä seuraamassa, enkä todellakaan ole niin typerä, että jos aikoisin häntä pettää, tekisin sen hänen silmiensä alla. Jari tuli nappaamaan mut pois joukosta ja sanoi, että sä et juo enää yhtään ja hän ei katsele enää ikinä tuollaista. En juonut enää ja pyysin anteeksi, että olin ollut ylenmäärin vauhdikas ja iloinen. Seuraavana aamuna Jari antoi kuulua koko rahan edestä, millainen flirttaileva naikkonen olen ja ettei hän enää voi muhun luottaa. Tästä hän siis tuon oman syyllisyytensä edessä mua muistutti. Sanoi, että mikä sinä olet kelleen mitään sanomaan. Jos hän on aiemmin ollut paha, ei se liity enää tähän päivään, koska hän on muuttunut mies. Minä sen sijaan en ole muuttunut yhtään, vaan olen pohjimmiltani sama miehiin suistuva nainen, kuin ennen häntä joskus. Mitään anteeksipyyntöä ei esittänyt omasta valheestaan, eikä pahoillaan oloa. Käänsi koko aiheen minuun ja minun tekemiseeni, olemiseeni ja syyllisyyteeni. Jäin sanattomaksi. Jari pakkaili tavaroita ja aamulla ilmoitti lähtevänsä jo edeltä kotiin. Minä voisin tulla poikieni kanssa myöhemmin perässä. Näihin jäätäviin tunnelmiin jäväti ne kesäjuhlat ja minä tunsin saaneeni vastauksen. Vastauksen tämän liiton kohtalosta ja sen totuuden perustasta tai oikeastaan sen puuttumisesta. Illalla oli tarkoitus lähteä kaksin lennolla etelään. Kotiin päästyä pakkailtiin uudestaan hyvin vaisuna. Ilmassa väreili epävarmuus koko lähdöstä, mutta lentoasemalla me sitten seisottiin ja noustiin hiljaisina koneeseen. Ja siihenpä tämän tarinan loppukiteytys sitten sijoittuukin. Siitä seuraavan kerran..