Tänään näin sen pihassa. Oli kutsunut aikuiset lapsensa saaliin jaolle. Toisin sanoen jakoi omaa omaisuuttaan näille, koska ei saa mahtumaan kaikkea tulevaan kämppäänsä. Moikkasin vaivihkaa ja menin sisälle. Pala nousi kurkkuun, ei tuntunut hyvälle. Hetken keräilyn jälkeen päätin käydä pihalla sanomassa näille kohta entisille sukulaisille jäähyväiset. Kävelin terassille, seisoin hetken ja ehdin jo miettiä, että pitikö tämäkin nyt tehdä. Jos olisi jättänyt sittenkin väliin. Mutta kun mieli ja ajatus on sellainen, että se tahtoisi tehdä hyvin ja oikein, vaikka itsestä tuntuisikin pahalta. Puristin tiukasti kyynelkanavia kiinni ja sanoin, että kiitos kaikesta, oli kiva tutustua teihin ja eiköhän me vielä tässä joskus törmäillä. Puristamisesta huolimatta vedet kihosivat silmiin. Tyttö antoi halauksen ja sanoi, että varmasti nähdään. Poika vain hymyili ja hymyilin vaisusti takaisin. Painuin sisälle yhtä äkkiä, kuin olin tullutkin. MItä lie ajattelivat. Tietävätkö isänsä persoonan ongelmista. Onko Jarin suku seurannut henkeään haukkoen, tai hymähdellen, koska mahdan tajuta, mistä on kysymys. Vai miettiikö ne mun vikalistaa ja säälii Jarin kohtaloa. Painoin katseen alas, mutta silti näin vilauksen myös Jarin olemuksesta. Oli ajellut hiuksensa ja ostanut uudet vaatteet. Näytti siltä, että mukavasti menee. Pieni kaihertava tunne käväisi rinnanpielessä, kunnes kaikkosi muistikuvaan siitä tappavan jäätävästä olemuksesta. 

Viime viikolla koetettiin jutella raha-asioista, laskujen ja muiden hoidosta tämän loppuajan, ennenkuin talo on myyty. Tuli sanaharkkaa. Olin pisteliäs, ilkeä ja kylmä suustani. Viha pursui ulos suupielistä, vaikka oli tarkoitus hillitä kaikki tunne pois. Yläkerrasta sitten tekstailin perään, että eiköhän anneta olla nuo naamakkain keskustelut ja puhutaan mielummin vain viesteillä. Kerroin taas turhankin rehellisin ja anteeksipyytävin sanankääntein, miten en vain pysty ystävälliseen suhtautumiseen, koska olen niin täynnä vihaa. Vastineeksi sain pahoittelut siitä, että mulla on niin kurja mieli. Hänellä ei ole mitään inhoa, eikä vihaa mua kohtaan. Vastasin vain lyhyesti, että erotilanteessa on ihan normaalia tuntea vihaa ja se on käsiteltävä ja elettävä läpi ja pois. Ja että sehän on hienoa, että hän voi olla siitä täysin vapaa. Piikki. Tähän vastasi vähän viivytellen, että hän ei ole aiemmin viitsinyt kertoa, mutta hän on kovasti rukoillut mun puolestani, että vapautuisin vihasta ja voisin jatkaa elämää. Puukko. Häpeämätön tuo mies iskuineen. Käyttää hengellisiäkin asioita mun alistamiseen, ikäänkuin olisi yläpuolella kaiken. Mutta tuo ase jäi tehottomaksi. Vastasin edelleenkin ikävästi, että älä kuule rukoile. Ja että hänenä olisin hyvin varovainen, ennenkuin tulisin sanomaan mitään Jumalan ilmoituksia tms. Rukoilisi vaan omasta puolestaan, Jumala kyllä pitää musta huolen. Se hiljeni, ei jatkanut enää.

Ihmettelin usein sitä, että kuulin Jarin suusta sekä omia, että muiden ihmisten käyttämiä sanontoja ja lauseita. Tokihan joskus voi lainata kaverin hyvää läppää tms, mutta tästä tuli ihan myötähäpeää. Painoin tämän tajunnan pois tietoisuudesta, etten ajattelisi pahaa puolisostani, vaan koittaisin kunnioittaa hänen tekemisiään, vaikken niitä ymmärtänytkään. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten paljon Jari  oikeasti plagioi toisten juttuja ja kertoi niitä ominaan. Ja koska satuin olemaan tässä likeisin, kuulin usein omia lauseitani, ideoitani ja päätelmiäni hänen suustaan. Myös monet hengelliseen elämään liittyvät asiat tulivat hänen suustaan usein opeteltuina asioina, ei omakohtaisina kokemuksina. Rukoilemisen ja muille "saarnaamisenkin" voi opetella metodina varsin helposti. Saada jopa ihmisiä kääntymään sen pohjalta, "myydä" asiaa, vaikkei todellisuudessa välittäisi piutpaut ihmisten ikuisuudesta, Kunhan saa itse mainetta ja kunniaa sen pohjalta. Toivon sydämeni pohjasta saakka, että Jarin kokemus Jumalasta ja uskoon tulo oli todellista, eikä peliin kuuluvaa showta. Onneksi mun ei tarvitse sitä arvioida, vaan se on täysin Jarin ja Jumalan välinen juttu. Kun se vaan on niin, että ihmisiltä voi piilottaa ja salata asioita, mutta Jumalalta ei koskaan.

Jos Jari onkin varastanut asioita mun identiteetistä, plagioinut ja imenyt siitä omaan tyhjään sisimpäänsä, sitä on päässyt tapahtumaan myös toisinpäin. Huomaan, että myrkkyä, jota Jarin sisältä on ryöpynnyt ylimielisyytenä, röyhkeytenä ja ehdottomuutena, on tarttunut myös mun sisimpääni. Tahdon irti siitä ja tulla puhtaaksi. Asenteet ihmisiä kohtaan, omien oikeuksien penääminen ja toisten kritisointi on tullut osaksi mun elämää ja ajatusmaailmaa. Negatiivisuus on saanut otetta mun pään sisällä ja se tekee pahaa jälkeä. Narsistin uhrin toipumisesta kertovassa pätkässä todettiinkin, että sen myrkyn poistaminen vaatii paljon puhdasta ainetta tilalle. Paljon ihmisiä ja asioita ympärille, jotka tuovat oikeita arvoja, asenteita ja positiivisuutta saastuneen ajattelun tilalle. Karua, että on niin, että mä oon ollu muuttumassa itsekin tuon sairaan mallin toteuttajaksi. Taas tässäkin kohdassa saan vaan olla kiitollinen siitä, että asioille tuli päätepiste ja sain tulla huomaamaan, että koko tää suunta on väärä. Myös mun kohdalla. Toki on niinkin, että terve oman itsen ja oikeuksiensa puolustaminen on oikein ja tärkeää, mutta siinä ei saa mennä metsähallituksen puolelle.

Tänään nousi mieleen paljon vaaratilanteita, joissa oli kysymys Jarin ylimielisestä ajattelusta, välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta. Liikenteessä Jarilla oli tapana "opettaa" huonoja ajajia, näyttää kenellä on viritetyin peli alla, ja kuka uskaltaa. Pitelin kauhukahvasta usein ohitustilanteissa, joissa Jarilla oli tapana tehdä äkkinäisiä kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Teki niitä täysin piittaamatta siitä, että myös kanssa-autoilijan reaktiokyvyn oli oltava salamannopea, vastatakseen Jarin haasteeseen. Ja liikenteessä pelataan kuitenkin asioilla, joissa voi olla henki kyseessä. Muistan pyöräretken, jossa Jari lasketteli täyttä vauhtia jyrkkää mäkeä. Vasemmalta risteyksestä kääntyi kaksi iäkästä naispyöräilijää, eivätkä he ehtineet edes tajuta, että joku on tulossa, kun se jo pyyhkäisi tuulispäänä hameenhelmoja hipoen ohitse. Takaapäin katsoen näytti todella vaaralliselta ja ylimieliseltä toiminnalta.  Kuulin naisten säikähtäneet huokaukset, kun ajoin perässä. Kun mainitsin asiasta Jarille, hän tuhahti tympääntyneen oloisesti, että mitäs eivät katso eteensä, aivan omaa vikaa olisi ollut, jos olisivat jääneet alle. Musta tuntui todella ikävältä kommentilta. Muistan miettineeni pitkään, voiko toisen ihmisen henki olla Jarin mielestä todellakin niin halpa, täysin toisarvoinen hänen oikeuksiensa edessä. Olin järkyttynyt ajatuksesta, mutta pyyhin sen taas nopeasti pois, ajatellen kärjistäväni asioita vaan taas suotta.

Nyt kun olen sivukaupalla taas muistellut Jarin virheitä ja pahuutta, on syytä palauttaa ainakin vähän mieleen sitä, mitä tekoa itse olen. Tiedostan varsin hyvin, että mulla on taipumuksena suurennella ja värittää asioita ja tarinoita. Valehteluun en tunne tarvetta, eikä omatunto salli sitä, vaikka kovasti yrittäisinkin. Paljastan itseni ennemmin tai myöhemmin, koska en saa rauhaa, ennenkuin olen korjannut asian oikeaan ruotuun. Tämä on testattu ja kyllä, olen huono valehtelija. Mutta suurentelu. Kun kerron jotakin asiaa, haluan kovasti saada toisen tuntemaan ja käsittämään tuon asian edes hiukan siihen suuntaan, kuin olen sen tarkoittanut. Tämä suistaa mut usein buustaamaan tunnetta ja värittämään juttua. Se varmaankin nousee lopultakin taas heikkoudesta. Siitä tunteesta, että jollen tee itseäni riittävän ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi en riitä, en kelpaa, en kiinnosta. Olenko oikeilla jäljillä en tiedä, mutta voi ihmistä ja ihmisen pienuutta. Minuakin. Suodata nyt tässä sitten, paljonko olen näitäkin tarinoita värittänyt. Täysin varmasti jonkin verran. Mutta valehteluun en sorru.

Taitaa olla aika taas mennä untenmaille. Ihmeen rauhallisesti olen saanut viime aikoina nukuttua, vaikka vieressä onkin vain muisto. Aiemmin en uskaltanut nukkua yksin tässä isossa talossa, mutta nyt olen jo tottunut. Myönnän tosin, että myttään viereen tyynykasan, joka näyttää Jarin hahmolta. Itsehuijausta parhaimmillaan. Hyvää yötä!