Joku vetää kirjoittamaan.. pitkä juoksulenkki ja suihku välissä ja johan jaksaa taas laittaa sanoja peräkkäin. Mitäpä minä muutakaan. Pääsiäisen pyhät meni uusiksi ja kaikki muukin suunniteltu. Tässä on aikaa olla tyhjän päällä ja kokoilla ajatuksia. Omaterapiaa parhaimmillaan.

Viimeksi jäin siis tilanteeseen, että mut oli jätetty ja olin päässyt asiasta jotenkin yli. Kului puolisen vuotta ja sitten Jarilta alkoi tulla yllättäen viestejä. Oli kuulemma jäänyt kuitenkin kaipailemaan, ei päässyt irti ajatuksesta, että vielä meillä olisi jotain. Lupasin tavata ja nähtiinkin baarissa, selvinpäin oltiin ja kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Tuntui kivalta. Jari kertoi, että se hänen katsomansa "kortti" asuu vielä hänen luonansa, mutta nainen oli osoittautunut ihan mahdottomaksi asuinkumppaniksi ja kuulemma huiteli omia menojaan, varmaan jo pettänytkin häntä. Hän kertoi olevansa oikeutettu etsimään omaa onneaan. Hämmennyin tiedosta, että tuli tapaamaan mua, vaikka vielä asui toisen kanssa. Sanoin samantien, että tollanen ei pelitä ja etten ala siihen. Lähdin ajelemaan kotiin. Jari ajoi perässä ja koitti soittaa mulle kaiken aikaa. Lopulta pysähdyin ja menin tien sivuun. Mies tuli vielä kertomaan, miten hänen on ollut niin ikävä ja että hänen täytyy päästä takaisin mun elämään. Kerroin, että siinä vaiheessa voin miettiä, kun hänellä on edellinen kuvio selvä. Mun elämässä oli myös edelleen miehiä, sinkkututtuja, joiden kanssa tiesin, että mitään sen syvempää ei voisi syntyä. Mutta ne roikkui mukana ja vietin aikaa niiden seurassa ajoittain.

Muutaman kuukauden kuluttua Jari ilmestyi mun ovelle ja päästin sen sisään juttelemaan. Jollakin omituisella tavalla se onnistui luikertelemaan intiimiin kanssakäymiseen. Olinhan mä heikko, koska oli ollut kuukausia, jolloin en ollut saanut mitään fyysistä kosketusta. Jari oli mun luona muutaman päivän ja koko sen ajan nautiskeltiin toistemme kehoista. Jotenkin hölmönä annoin itselleni luvan ottaa paloja kielletystä hedelmästä. Ja koukutuin taas välittömästi. Mies vakuutteli, että homma edellisen kanssa on jo pulkassa. Pari viikkoa ja hän hoitelee sen lopullisesti pois kämpästään. Ero oli jo sovittu.

Niinpä alettiin uudelleen tapailla ja nauttia toistemme seurasta. Ajeltiin peräkkäin "rallia" pitkin hiekkatietä, toisesta asunnosta toiseen. Välillä pelotti olla omassa kyydissä, mutta piti näyttää, että mäkin uskallan. Välimatkaa oli parikymmentä kilometriä. Saunottiin huvilalla ja lojuttiin tunteja poreammeessa, siemaillen punaviiniä. Rakasteltiin. Ja taas uudestaan. Käytiin metsässä pitkillä juoksulenkeillä ja taas syötiin, saunottiin ja peuhattiin. Kuunneltiin rakkauslauluja ja katseltiin elokuvia sylikkäin. Jari kokkasi erilaisia ruokia, tarjoili mitä ihmeellisimpiä liekitettyjä juttuja. Olo oli kuin prinsessalla. Suunniteltiin tulevaa kesää. Ja sitten kuin salamaniskusta, se suuttui jostain ja ilmoitti lähtevänsä yksin jo sovitulle kesäreissulle. Ei aio lähteä mun kanssa kinaamaan mihinkään ja pilaamaan matkaa sillä. Kyseessä tais olla mun mustasukkaisuus, joku väärä kysymys väärään aikaan, väärässä paikassa. Tai sitten suuttui mun saamista viesteistä, joita sinkkukavereilta edelleen välillä tuli. Muisti ei enää riitä niin tarkkaan, tai tiesinkö silloinkaan. Hämärä mielikuva vain siitä, että se oli hänen mukaansa jotenkin taas minun syytäni ja omaa valintaani.

Tuli muutaman kuukauden tauko ja taas mä olin aivan riekaleina. Kesän vietin lasteni kanssa, taas yrittäen unohtaa miehen. Alkusyksystä tuli taas viestiä. Oli nähnyt musta unta. Ei voinut unohtaa. Ja mä uskoin. Sain kipeään sydämeeni lohdutusta epätoivoisen miehen kaihoisista viesteistä ja vakuuttavista sanoista. Jari oli muuttanut yllättäen pohjanmaalle jonkun ihmisen ja työn perässä, mutta kertoi sen menneen aivan mönkään ja palaavansa takaisin omaan huvilaansa. Nopeaa, impulsiivista toimintaa. Ja minä näin sen vain rohkeutena ottaa riskejä ja ihailin miehen vauhdikkuutta ja ripeää otetta elämään.

Pyysin Jaria mukaan hengelliseen tilaisuuteen. Itse olin saanut uskosta kiinni vakaammin. Tuntui, ettei mulla ole maailmassa mitään muuta toivoa, kuin se, että Jumala pitää mut pystyssä. Ihmisiin en enää jaksanut luottaa. Jari kokikin siellä vahvan hengellisen kokemuksen ja alkoi perehtyä uskoon syvemmin. Kiinnostui Jumalasta ja halusi kuulla kokoajan lisää. Edelleen silti kävimme yhdessä baareissa ja nautimme toistemme seurasta vanhaan malliin. Jari pesiytyi paljolti mun luokse.

Sitten muutaman viikon päästä tapahtui jotain. Menin aamulla suihkuun, ja ihmettelin kovaa ääntä, jonka kuulin veden läpi. Kun tulin sieltä, näin miten Jari nojasi päätään polviin ja itki kovaan ääneen. Keinutteli itseään, kuin lapsi, edestakaisin ja näytti todella tuskaiselta. Sai soperrettua, että hänen siskonsa ainoa tytär, teini-ikäinen vasta, oli tehnyt yön aikana itsemurhan. Oli saanut juuri siitä tiedon. Kaikki seisahtui. Meidän kotileikit sai rajun käänteen. Elämä muuttui yhtäkkiä todella vakavaksi. Yritin kulkea vierellä ja lohduttaa, miten osasin ja Jari kulki omaistensa vierellä ja kuunteli. Koki saavansa Jumalalta erityistä voimaa ja huolenpitoa. Hänen uskonsa kasvoi roimasti tuona aikana. Näin ison muutoksen miehen olemuksessa. Kiroilu ja juominen loppuivat. Ei vaan kiinnostanut enää. Typerät vitsit ja sanankäänteet loppuivat ja tilalle tuli aidon tuntuiset keskustelut surusta ja elämästä. Heikkouksista ja vaikeuksista ja niiden voittamisesta. Hautajaiset elettiin yhdessä ja itkettiin paljon.

Jari avautui omista vaikeuksistaan. Firma oli konkurssissa. Huvila oli myytävä ja elämä kaikinpuolin riisuttu. Lisäksi oli vuoden ikäinen poika, joka oli saanut alkunsa jo ennen meidän ensimmäistä tapaamista. Äiti halusi lapsen, mutta Jari oli kertonut hänelle, ettei aio ottaa mitään vastuuta. Nyt uskon kokemuksen myötä tämäkin asia sai uuden käänteen. Jari kirjoitti naiselle ja pyysi anteeksi käytöstään ja kertoi, että haluaa tutustua lapseensa ja kantaa oman vastuunsa hänen elämästään.

Aika pian tämän jälkeen muutettiin yhteen. Jari toi kaikki tavaransa mun asuntoon ja myi omansa. Rahat meni suoraan pankille. Mun luona asuvat kolme lasta ja pieni kämppä alkoivat pian ahdistaa. Ahdistus oli suurinta Jarilla ja hän sanoikin, että joko hän lähtee omille teilleen tai vaihdamme isompaan asuntoon. Sain hoidettua meille isomman asunnon, johon Jarikin oli tyytyväinen. Elämää jatkettiin suhteellisen mukavasti pitkän aikaa. Jari oli hyvin palvelualtis ja järjesti aina hyvää ruokaa ja mukavia yllätyksiä. Hemmotteli mua. Huomioin tosin, että Jarin käytös lapsia kohtaan oli aika kireä. Piti kovaa kuria, eikä sietänyt virheitä. Antoi kovia rangaistuksia pienistä asioista ja saattoi moittia kovasti, jos lapselta putosi esim. ruokaa syödessään.

Nuoren tyttäreni käytös alkoi selvästi kaihertamaan häntä entistä enemmän. Sain vähän väliä olla selvittelemässä Jarille tyttäreni tekemisiä. Puolustelemassa omituisille hyökkäyksille. Tyttäreni noudatti omia ruokatapojaan ja -aikojaan, koska eli jo melkein omaa elämäänsä. Tämä oli Jarista ärsyttävää. Julisti, että niin kauan, kun tässä talossa asutaan, syödään sitä, mitä on tarjolla ja silloin, kun on tarjolla. Omia oikeuksia ei ole kenelläkään. Jari antoi hyvin selkeästi ymmärtää, että joko tyttö lähtee, tai hän. Tilanne kärjistyi niin, että heti, kun tytär oli täysi-ikäinen, hän sai muuttaa omaan asuntoon. Tämä helpotti tilannetta hetkeksi.

Kesän korvalla Jari kertoi, että haluaa lähteä mun kanssa festareille, jossa on ollut joka kesä. Vastustelin ajatusta, koska tiesin, että siellä vedetään viinaa kaksin käsin. Pelkäsin, että kaikki se hyvä, jota olimme rakentaneet, hajoaisi kenties viinahuuruissa mustasukkaisuuteen tai johonkin hallitsemattomaan riitaan. Olimmehan lopettaneet kokonaan juomisen. Se oli aina johtanut vain ongelmiin. Lopulta asiasta keskustelu johti siihen, että Jari ilmoitti menevänsä sinne joka tapauksessa ja menevänsä yksin, koska ei lähde sinne tappelemaan. Asiasta tuli viikkojen piina. Pelkäsin kaiken hajoavan ja vahva muuri tuli meidän väliin. Sain pitkän kinaamisen päätteeksi kerran raivokohtauksenkin ja potkaisin miestä, joka oli karkaamassa ulos.

Yhteys katkesi täysin ja ajattelin, että se on nyt tässä. Jari teki reissunsa. Soitteli yhtenä iltana kovassa jurrissa sieltä mulle ja itki ikäväänsä. Tuli sitten viikon kuluttua takaisin ja oli kovin vihamielisen oloinen. Oli mulle vihainen, koska pilasin koko jutun tekemällä siitä draaman jo ennen lähtöä. Vakuutteli olleensa uskollinen, muttei koskaan kertonut tarkemmin, mitä siellä tapahtui. Toisaalta en halunnut edes tietää. Tilaa kesti monta viikkoa. Sitten se pikkuhiljaa loiveni ja elämä muuttui tasaisemmaksi. Tästäpä jatkuu..