Keväästä on kulunut aikaa. Piilotin julkaisut blogistani, koska kaikki palasi yllättäen hyviin uomiin. Jari tuli pääsiäisen kriisin lopuksi kotiin. Parkkeerasi moottoripyöränsä pihaan, purki matkatavaransa ja istui rennosti terassille pienen etäisyyden päähän. Jutusteli mukavia, kertoili reissustaan ja hymyili. Katseli intensiivisesti koko mun olemusta ja oli sen näköinen, että rakkaus on palannut hänen silmiinsä ja sydämeensä isolla sykkeellä. Lähti lämmittämään saunaa ja ohimennessään tarttui muhun rajun hellästi ja antoi kuuman, intohimoisen suudelman. Jätti mut typertyneenä miettimään, että pitikö mun olla vihainen ja olenkohan ymmärtänyt jotakin väärin, tai ehkä se onkin tullut yhtäkkiä tajuihinsa ajeluillaan,  tajunnut, ettei sittenkään halua menettää mua.

Saunassa istuttiin lämpimän tunteen kera. HIljaisuus ei tuntunut painostavalta, vain odottavalta, toiveikkaalta. Mitähän sieltä tulee. Ja tulihan sieltä. Hellä katse, alaspainettu pää ja varovainen tunnustus, että oli tuntenut mua kohtaan syvää kaipuuta. Ettei mikään oikein tuntunut miltään ilman mua. Ajelu ei tuntunut samalta, kun en ollut mukana. Oli miettinyt maailman pienimmässä temppelissä (kypärän sisällä) suhdetta minuun ja totesi, että kantoi mun synnit ristin juurelle ja sai siinä rauhan, että kaikki kyllä järjestyy. Pyysi anteeksi omia sanomisiaan ja käytöstään, muttei tarkentanut sen kummemmin. Pieni kummastus kävi lävitseni, kun mietin, että sanoiko se todella, että on vienyt MUN synnit ristin juurelle, mutta annoin sen hälvetä. Päättelin, että ehkä kuulin tai ymmärsin varmasti väärin. Se sanoi, että ollaan oltu vaan liikaa kaksin, tehty kaikki yhdessä, siitä tämä johtuu. Omaa aikaa tarvitaan enemmän. Kun menin suihkuun, se tuli vierelle ja sanoi, että kyllä se on mua kaiken aikaa rakastanut ja rakastaa edelleen. Kietoutui pyyhkeeseen ja lähti tekemään iltapalaa.

Minähän tietysti jäin kyyneleiden valtaan, hämmentyneenä ja jotenkin yllätettynä koin ihanaa helpotusta. Kyllähän ne asiat järjestyy. Miten olinkaan niin typerä, että kuvittelin ja olin muistellut kaikkea pahaa tästä ihanasta miehestä. Olihan se kuitenkin niin mahdottoman ajattelevainen ja ymmärtäväinen. Ehkä se oli vaan itsekin hukassa itseltään, eikä oikein tiennyt, miten eläisi ja toimisi. Soimasin itseäni paljon. Pyytelin anteeksi omia sanomisiani ja käytöstäni ja sovittiin, ettei edes aleta setvimään asioita, joita oli tullut loukkaantuneena ja epätoivoin hetkinä toiselle lausuttua. Jätetään ne omaan arvoonsa ja aletaan uudelta puhtaalta pöydältä. Sen illan rakastelu oli jotain erittäin mieleenpainuvaa. Sellaista kuumaa syleilyä ja miehen täyttä panostusta mun nautintoon en ollut kokenut moneen aikaan. Tuntui ihmeelliseltä. Tuntui, että taivas oli palannut maan päälle ja hetken kestänyt epätoivo oli vain paha uni. Vai oliko sitä edes. Olinko itse aiheuttanut kaiken draaman omassa päässäni ja mies vain koittanut selvitä mun kanssa jotenkin, ottanut etäisyyttä ja omaa tilaa.

Päätin sydämmessäni, että tästä päivästä saakka teen kaikkeni, että tämä liitto onnistuu. Annan kaiken hallintavallan miehelleni, en väitä missään asiassa vastaan ja osoitan kaikessa kunnioitukseni ja rakkauteni tälle elämäni miehelle. Vaikka katkerat ajatukset meinasivat välillä tunkeutua tajuntaan, päätin, että mietin Jarista vain hyviä asioita, enkä anna pienellekään epäilykselle valtaa. Päätin kertoa joka päivä hänelle niistä asioista, joissa häntä kunnioitan, arvostan ja ihailen. Ei imelästi, vaan rehellisesti ja vilpittömästi, sillä näinhän tässä miehessä niin paljon hyvää. Elämä asettui selvästi uomiinsa. Pieni varpaillaan olo oli omassa sisimmässä, sillä sisälleni jäi kaihertava tuntuma siitä, että Jarin rakkaus saattaa minun virheistäni taas notkahtaa. Koitin välttää tätä viimeiseen asti. Rakenneltiin pihaa kesää varten. Tehtiin terassia ja myllättiin maata. Jarilla oli omat näkemyksensä asioihin ja kerroin, että minulle sopii kaikki, en ole niin piirun tarkka siitä, että asiat tehdään juuri minun tavallani. Moneen asiaan olisin voinut antaa eriävän mielipiteeni, mutta päätin, että voin pitää mölyt mahassani, koska ei niillä ole lopulta mitään väliä. Väliä on sillä, että parisuhde ja rauha säilyy. Ei sillä, kenen toiveita toteutetaan ja kuka saa päättää. Mulla oli rauha tämän kanssa, enkä kokenut olevani alistettu. Koin, että annoin vapaasti oman tahtoni toisen käyttöön ja se tuntui oikealta.

Lähdettiin koko perheellä ulkomaan matkalle, joka oli maksettu ja suunniteltu jo paljon aiemmin. Matka vähän ahdisti ja huolestutti, koska tiesin, että konfliktit ovat hyvin tavallisia, kun ollaan lasten kanssa reissussa. Joku on väärään aikaan vessassa, joku syö hitaammin kuin muut, joku ei jaksa kävellä ja joku haluaisi käydä jossakin, jossa muut eivät. Niissä tilanteissa tarvitaan usein kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Taitoa joustaa ja ymmärtää toistenkin tarpeita, ohi omien. Matka meni kuitenkin yli odotusten ja kaikki sujui kuin tanssi. Ei yhtään riitaa, ei edes huonoa tuulta. Mukavaa, leppoisaa yhdessäoloa. Jarin vanhin poika vaimoineen oli matkalla myös mukana. Kerran Jari tiuskaisi autossa mulle, että älä nyt heilu siinä edessä, ja pyysi muutaman minuutin jälkeen jopa anteeksi, että sanoi niin tiukasti. Tuntui niin hyvältä. Aloin entistä enemmän vakuuttua siitä, että tuo mies ymmärtää ja välittää, ja osaa nähdä myös omia virheitään. Yrittää muuttua.

Eräs asia oli silti jäänyt mua vähän vaivaamaan. Tuon keväisen erokriisin aikana olin ottanut yhteyttä Jarin ensimmäiseen vaimoon. Halusin vain kuulla, miten hän oli kokenut heidän liittonsa ja oliko hän havainnut jotain poikkevaa Jarin käytöksessä. Oliko silloin ollut samaa julmaa ehdottomuutta, itsekkyyttä, narsistisia piirteitä. Halusin peilata omia kokemuksiani toisen kokemukseen, jotta kartoittaisin oman "vainoharhaisuuteni" tai yliherkkyyteni asioiden suhteen. Ex-vaimo kertoi, että Jari oli kohdellut lapsia usein kovuudella ja laittanut  omat tarpeensa toisten edelle. Allekirjoitti, että hänen mukaansa kyse voi hyvinkin olla narsismista. Samalla kertoi, että heidän liittonsa päättyi siihen, että Jarilla oli ollut toinen nainen. Kun asia kävi ilmi, ex-vaimo oli laittanut miehen samantien pihalle. Jari oli kehuskellut, että sivusuhde oli kestänyt toisen huomaamatta jo puoli vuotta. Oli syyllistänyt ex-vaimoa pitkään erilaisilla väitöksillä. Kaikki syy ja vika oli vaimossa, ei hänessä. Oli silti yrittänyt monilla keinoilla, aivan epätoivoisesti päästä myöhemmin takaisin.

Muistelin Jarin kertomuksia aiemmista eroistaan. Hän oli nimenomaan painottanut, että ensimmäinen liitto ei päättynyt uskottomuuteen, ei ollut ketään kolmatta osapuolta, vaan he vain kasvoivat erilleen. Ajattelin, että Jari oli varmasti halunnut vain säästää mua siltä pelolta, että tässäkin kävisi niin ja siksi kaunisteli totuutta, varjellakseen mua. Niinpä niin .Päätin odottaa sopivaa tilaisuutta lähestyä aihetta varovasti, syyttelemättä ja vain sivumennen, tarjoten mahdollisuuden korjata vaivihkaa vähän epätarkka totuus totuudeksi. Se jäi odottamaan. Kuulin lähes joka päivä taas Jarin rakkaudentunnustuksen. Välillä moneenkin kertaan. Kertoi, että on onnellinen. Silti hän oli usein hiljainen, jäi kotiin mököttelemään, kun mä lähdin urheilemaan. Ei halunnut mukaan. Ilmapiiri kodissa ei edelleenkään ollut vapautunut ja iloinen. Enemmänkin varautunut, mutta ehkä toiveikas. Hyvin epämääräinen. Haistelin tunneilmapiiriä ja yritin pitää yllä huumoria, sivuuttaa kaikki nasevat lauseet ja sarkastiset huomautukset vain toisen väsymyksenä. Laitoin merkille, että Jari oli ruvennut uudestaan kiroilemaan. Se tuntui musta pahalta, koska se toi hänen koko olemukseensa muistutuksen siitä "vanhasta Jarista", joka hän oli ollut ennen muuttumistaan,  ennen uskon kokemusta.

Toivoin erityisen suurta avoimuutta ja sitä, että yhdessä kasvatetaan luottamus takaisin. Jätin puhelimeni tarkoituksella avoimeksi ja saatavilla olevaksi, että toinen tietää, että mulla ei ole mitään salattavaa. Jari piti huolta omastaan. Otti luurin mukaan jopa vessaan ja mulle tuli pikkuhiljaa tunne, että hän salailee ja piilottelee jotain. Mä en koskaan sallisi itselleni lupaa koskea toisen puhelimeen, tsekkailla ja tarkastella. Ei luottamus ja rakkaus voi perustua kontrollointiin ja salapoliisin työhön, vaan vapaaseen tahtoon. Mutta tuli tunne, että hän halusi herättää mussa epäilyksen. Toiminta ei ollut avointa, oli sitten oikeasti salattavaa tai ei. Päätin, että unohdan asian ja koitan olla häiriintymättä siitä. Jari käytti puhelintaan muutenkin paljon. Ei nostanut katsettaan luurista, kun tulin töistä kotiin. Huikkasi moi ja vastasi antamaani suukkoon, lähes irroittamatta katsettaan siitä. Tuli tunne, että ohitseni käveltiin. Olin taas mitättömyys.

Jari kertoi kovasti työkaveristaan, puhui hänestä paljon. Meni tämän kanssa työkeikoille viikoittain ja oli poissa monta yötä. Tottakai tämä kuului työnkuvaan ja itsestäni tuntui helpottavalta saada olla yksin kotona. Hotellit oli kuitenkin valittu aina kylpylävalikoimista, mikä minusta kuulosti oudolta. Hän kuulemma saa erityiskohtelun firmaltaan, kun on niin paljon muita tehokkaampi työssään. Hän ei aio motelleissa virua. Työkaveri sattuu olemaan mm-tason moottoriurheilija ja tyyppi, jonka ympärillä haisee raha. Jaguar alla ja monta omistusasuntoa, ja kaveri ei ole vielä kolmeakymmentä. Jari alkoi intensiivisesti manageroimaan hänen toimintaansa. Fb-postaukset koostuivat usein hänen tekemisiinsä ja suoritusten hehkutukseen. Jari oli sopinut koko kesäksi viikonloppuja kisoihin. Kertoi, että tarvitsee omaa aikaa. Tottakai. Niinhän me molemmat. En estellyt suunnitelmia vaan kannustin. Aloin silti kyselemään tästä työkaverista. Halusin kuulla, mitä hän oikein siitä ajattelee. Ja Jarihan kertoi. Totesin, että tämä mies taisi olla hänelle tosi tärkeä ihminen. Sitten oli pitkään mykkä hiljaisuus, päiviä kestävä musta pilvi. Eikä Jari kuitenkaan avannut, oliko jostakin suuttunut tai loukkaantunut.

Jarin suvussa on bi-seksuaaleja ja se kysymys on koskettanut näinollen myös meitä. Jari on myös jostain syystä herättänyt saman sukupuolen edustajissa monta kertaa kiinnostusta. Olen joutunut ikäviin tilanteisiin, kun joku on koittanut tarjoutua hänelle, ja minä kuitenkin vaimona seison vieressä. Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan enemmän ja enemmän, että tämä ystävyys ei ole ihan normaalin rajoissa. Kysyin, mitä Jari ajattelee saman sukupuolen välisistä suhteista ja hän kertoi sen kuvottavan häntä. Muutaman päivän kuluttua Jari syyti suustaan sanoja tosi vihaisena. Miten vainoharhainen olen ja miten hän on huomannut epäilykseni ja hulluuteni, kyselyni jne. Kerroin, että luottamukseni häneen on vielä heikko, ja kaipaisin lisää avoimuutta. Että jotkut asiat aiheuttavat mussa huolestumista, enkä uskalla kuitenkaan puhua asioista, koska pelkään hänen suuttuvan. Pytelin anteeksi käytöstäni ja edes ajatustani tällaisesta mahdollisuudesta. Päätin pyyhkiä hulluuden mielestäni.