Pääsiäisestä kesän korvalle saakka sujui suhteellisen harmittomasti. Mitään riitoja ei varsinaisesti ollut, eikä välienselvittelyjä. Muutama lyhyt keskustelu, joissa sivuttiin asioita, jotka liittyivät kriisiin. Jari oli kuitenkin hyvin poissaoleva edelleen. Työkeikat jatkuivat ja hotellireissujen jälkeen Jari oli monta päivää hyvin etäinen ja viileä. Yleensä halusi aina pitää kädestä kiinni, jos istuskeltiin sohvalla, mutta nyt hän vältteli myös kosketusta. Kerran kävi niin, että hän oli palannut reissusta kotiin ja minä olinkin lähtenyt kuntosalille. Sinä iltana sain kokea nahoissani erityistä kylmyyttä ja vasta jälkeenpäin kuulin, miksi.

Aiemmin tein paljon musiikkia ja mulla oli soittokavereita, joiden kanssa käytiin esiintymässä, mutta tämä oli Jarin aikana jäänyt hyvin vähälle, koska halusin antaa kaiken aikani Jarille, enkä "kokeilla" hänen mustasukkaisuuttaan menemällä treeneihin miespuolisten kavereiden kanssa. Nyt kuitenkin tarjoutui esiintyminen ja kysyin Jarin mielipidettä, voisinko ottaa tarjotun keikan vastaan ja treenata muutaman kerran ennen sitä "sen-ja -sen" soittajan kanssa. Jari myöntyi oikein hyväntuulisesti ja sanoi, että tottakai, sehän on tosi hienoa. Tuli sitten se ilta, jolloin oli määrä harjoitella. Kerroin Jarille lähtiessäni, etten tiedä tarkkaa aikaa kotiinpaluulleni, mutta alkuillasta. Pyysin, että lämmitettäisiin sauna vasta, kun tulen, niin ei tule ongelmia aikataulun ja saunan kuumuuden kanssa. Tämä sopi oikein hyvin. Tulin kotiin kahdeksan aikaan ja ihmetyksekseni löysin Jarin istumasta porekylvyssä. Sauna hohkasi hyvin kuumana, eli sitä oli pidetty lämpimänä jo tovin aikaa. Nielin hämmennykseni ja pulahdin miehen seuraan poreisiin. Tavallisesti hän tulee mielellään heti iholle, eikä oikeastaan anna rauhaa, ennenkuin on saanut haluamansa. On hyvin leikittelevällä ja mukavalla tuulella. Tällä kertaa hän istui täysin vaieten ammeen kulmassa, silmät tiukasti kiinni. Ei tervehtinyt tullessani ja siirsi jalkansa sivuun, jotta ne eivät vahingossa koskettaisi minuun. Käyttäytyi siis hyvin luotaantyöntävästi. Yritin jutustella kevyesti ja saada häntä mukaan, pois siitä piinkovasta hiljaisuudesta, mutta en saanut. Kysyin, onko kaikki hyvin, johon hän tokaisi ykskantaan "on". Tämän enempää en uskaltanut kysellä, koska olen saanut häneltä lukuisia huomautuksia siitä, miten alan vääntää asioita ja aiheutan täysin turhia riitoja turhien ajatusteni kanssa. Koin monen päivän jäätävän hiljaisuuden ja etäisyyden. Läheisyys palasi vasta pikkuhiljaa fyysisen kanssakäymisen ym. myötä. 

Näiden tapahtumien jälkeen keräsin kuitenkin lopulta rohkeuteni. Sopivan tilaisuuden tullen kerroin Jarille, miten ikävältä musta tuntuu. Miten haluaisin olla lähellä häntä ja tuntea läheisyyttä. Haluaisin kokea yhteyttä hänen kanssaan ja tietynlaisen keskinäisen ymmärryksen ja hyväksynnän. Toivoisin, että voitaisiin olla tiimi, jossa taistellaan samalla puolella yhteisen avioliiton puolesta. Kerroin, että koin välimatkan välillämme suureksi, enkä tiedä mistä tuo etäisyys johtuu. Kerroin, että haluaisin korjata tilanteen, jos olen toiminut jossakin kohdin väärin tai loukannut häntä. Pyysin häntä kertomaan, mitä voisin tehdä toisin, jos se johtuu musta.Ja Jari kertoi. Totesi, että olin lähtenyt taas heti kuntosalille, kun hän oli muutaman päivän poissa. Ja että menin sinne siksi, että haen siellä miehiltä huomiota, kun hän ei viitsi sitä mulle antaa.Samaan hengenvetoon totesi myös laulukeikastani samaa. Käyn soittokeikoilla vain siksi, että saisin loistaa ja kerätä huomiota. Sain tilityksen siitä, millainen hänen mielestään olen; flirttaileva miestennielijä. Koitin korjata hänen käsitystään asioista, mutta se oli aivan turhaa. Kun Jari on tehnyt päätelmänsä, sitä ei mikään selitys käännä. 

Mä olen alusta saakka kertonut Jarille, että mulla on ongelmia luottaa uskollisuuteen, koska edellinen mies petti mua niin paljon. Tästä hän on aina suuttunut valtavasti. Ei kestä kuulla yhtään, eikä mitään syytöksiä tai epäilyksiä. Itse hän on kertonut olleensa joskus mustasukkainen, mutta ei enää tässä meidän suhteessa, koska luottaa muhun niin täysin. Sanoisin, että "sanat" ja "sanat" vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta. Mitä mun pitäisi uskoa ja mikä on lopultakin totuus. Nythän mä sen jo toki tiedänkin. Kyllä, kyseessä ei todellakaan ole mustasukkaisuus, vaan omistushalu. Ja se kattaa alleen kaiken, mikä voi vain vaatia multa huomiota, aikaa tai kiinnostusta. Kaikki se on hänelle myrkkyä. Mun kaikkeni kuuluu vain hänelle. Hän ei pidä siitä, että mulla on hauskaa lasteni, ystävieni tai työkavereitteni kanssa. Ja saan tuntea sen nahoissani, vaikkei hän sanallisesti koskaan kielläkään mua viettämästä aikaani muiden kanssa. Jäätävä hiljaisuus ja kylmyys on jotain sellaista, jota on hyvin vaikea kestää. Henkinen väkivalta voi tappaa..ja tappaakin, ainakin sen mun minuuden, jota en osaa suojella sellaisilta sanattomilta hyökkäyksiltä. Olen sen edessä täysin aseeton. Se ei anna tilaa yhdellekään selitykselle, ei asioiden korjaamiselle tai ylipäänsä sen selvittämiselle, mistä hiljaisuus johtuu. Se on vaan kestettevä siihen saakka, kunnes lahja tai hymy kertoo valon tulleen takaisin, HÄNEN päättämänään hetkenä.

Sitten Jari halusi järjestää taas isot kesäjuhlat tutuille. Monena kesänä ollaan kutsuttu porukka kasaan grillaamaan ja viettämään aikaa yhdessä. Lapset mukaan ja ilo ilman viinaa huipussaan. Oman pihan puitteet kun on hulppeat ja tilaa riittää. Tuttavapiiriin kuuluu paljon musiikin harrastajia ja kesäjuhla on ollut kiva tapa antaa soittajille mahdollisuus jamitella ja leikitellä musiikinlahjoillaan. Vapaa stage ja rajana vain oma uskallus. Hauskaa on ollut. ja ihmiset on toivoneet tätä juhlaa uudestaan ja uudestaan. Tänä kesänä ne pidettiin ihan uudella sykkeellä. Saimme onnitteluja siitä, että parisuhde oli saatu kasaan ja miten onnellisia kaikki olivat puolestamme. Jari pyyhki kostuneita silmiään, osoitti, että se herkisti. Juhla oli mukava ja hyvin onnistunut, hellihän sääkin ihan parhaimmallaan. 

Mutta juhlan jälkeen tuli taas se tyhjyys. Jari istui sohvan nurkassa ja tuijotteli puhelintaan.  Aamulla, päivällä ja illalla, kunnes siirtyi television ääreen. Eikä se mitään, jos väsyttää. Tottakai sillon saa ja pitää levätä, eikä mulla ollut tarkoituksena piiskata häntä mihinkään. (Enkä huomauttanut hänelle asiasta, ihmettelin vain itsekseni) Tyhjyydellä tarkoitan sitä ilmapiiriä. Kun tuntee, että on toiselle ilmaa. Kun tuntee, ettei se halua katsoa, ei koskea, ei puhua. Ja kuitenkaan mikään ei ole vialla. Eikä minkäänlainen yritys piristää tilannetta auta. Huumoriin vastaa tuhahtamalla, tarinoihin halveksuvalla ynähdyksellä ja tärkeisiin asioihin yhdellä sanalla. Mua loukkasi Jarin tapa toistaa lause mun perässä pilkalliseen sävyyn.  Jos sanoin, että lähden kauppaan, niin hän toisti perässä: "No, sitte sä lähdet kauppaan" .Tai että pääsen huomenna kolmelta: "no, sitte sä pääset huomenna kolmelta". Mä en osaa määritellä, mikä siinä tuntu niin kurjalta, mutta jotenki se toi mielikuvan siitä, että toiselle on aivan sama, mitä mä teen,tai siitä sanominen on ollut aivan ääliömäistä. Ja asiat oli kumminkin sellasia normaaleja arjen juttuja, joita on tapana toiselle ilmottaa.

Näissä tunnelmissa aloin painua itsekin taas epätoivon kuiluihin. Tajusin, että yritän aivan yksinäni pitää tätä liittoa jotenkin kasassa, ja toinen käyttäytyy kuin kiukutteleva pikkupoika, mutta aikuisen vallalla ja voimalla. Ja mua vastaan. Kaiken aikaa olin kantanut asiaa Jumalalle, huokailin mielessäni pitkinä päivinä, että voisiko joku ratkaisu tulla näihin asioihin, voisiko joku sieltä korkeuksista lähettää jeesiään, että voitaisiin selvitä. Ja lopulta rukoilin vaan, että Herra, auta, mä en jaksa tätä enää. Oltiin menossa yhdessä hengellisille kesäjuhlille ja pyysin erityisesti, että Jumala siellä muuttaisi jotain, tai antaisi jonkunlaisen vastauksen mulle, ymmärryksen, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.  Siitä seuraavalla näppäilyllä..nyt on mentävä peiton alle aamua odottamaan.